Hakasalmen huvilassa nähty näyttely Kimallus ja kumarrus johdatti kävijän 1860–1880-lukujen kartanoelämään. Elämyksellinen kokonaisuus avasi oven kahteen maailmaan: yläkerran herrasväen pukuloistoon ja alakerran palvelijoiden arkeen. Näyttelyssä saattoi kulkea roolihahmojen, kuten piikatytön, pehtoorin tai säätyläisen jalanjäljissä ja samalla eläytyä kartanoyhteisön iloon ja murheisiin.
Katse kiinnittyi helposti loisteliaisiin asuihin, silkkiin, samettiin ja koristeltuihin pukuihin, jotka symboloivat asemaa ja varallisuutta. Samalla alakerran arki muistutti toisenlaisesta pukeutumisesta: palvelusväen käytännöllisistä, karkeammista, mutta kestävistä kankaista valmistetut vaatteet, jotka suunniteltiin kovaan käyttöön ja joita kierrätettiin tarpeen mukaan. Tämä kaksijakoisuus – kimallus ja kumarrus – avasi kiinnostavan vertailukohdan nykypäivän vastuullisuuskeskusteluun.
Entisaikojen pukeutumisessa oli monia piirteitä, joita tänä päivänä pidämme jälleen tavoiteltavina. Luonnonmateriaalit, kuten villa ja pellava, kestivät käytössä pitkään. Vaatteet olivat arvokkaita, ja niitä muokattiin, korjattiin ja periytettiin sukupolvelta toiselle. Jopa hienoimmat juhlapuvut eivät olleet kertakäyttöisiä, vaan ne saattoivat saada uuden elämän muokattuina tai kierrätettyinä. Palvelusväen puolella tämä oli vieläkin konkreettisempaa: jokainen kangaspala hyödynnettiin loppuun, eikä mitään heitetty pois turhan tähden.
Näyttely toi siis esiin pukeutumisen historiallisen jatkumon, joka yllättävällä tavalla kohtaa nykyajan muodin murroksen. Hidas muoti, second hand ja kiertotalouden ratkaisut muistuttavat kartanoiden arjen välttämättömyyksistä. Myös estetiikan tasolla on yhtymäkohtia: monet suunnittelijat hakevat nykyäänkin inspiraatiota juuri 1800-luvun koristelusta ja käsityötaidosta, yhdistäen sen vastuullisiin materiaaleihin ja moderneihin muotoihin.
Kimallus ja kumarrus ei ollut vain katsaus menneen maailman loistoon, vaan se haastoi pohtimaan omaa suhdetta pukeutumiseen ja kuluttamiseen. Kartanoyhteisön kahdesta kerroksesta saattoi löytää yllättävän ajankohtaisia opetuksia: herrasväen vaatteiden arvostus ja palvelusväen käytännöllisyys voisivat toimia suunnannäyttäjinä nykyajan kestävämmälle pukeutumiskulttuurille. Jos kartanossa kerran ymmärrettiin kankaan arvon ja vaatteiden pitkän elinkaaren merkitys, miksi emme tekisi niin myös nykyään?
Vastaa