Luin hiljattain Axel Madsenin kirjoittaman Coco Chanel -elämäkerran. Kirja vei minut hetkeksi toiseen aikaan – Pariisiin, muodin muuttuvaan maailmaan ja Coco Chanelin ympärille rakentuneeseen elämään.
Kirjassa kiinnostavinta ei kuitenkaan ollut minulle lopulta Chanelin elämä tai hänen ympärilleen syntynyt legenda vaan hänen tapansa ajatella pukeutumista.
Chanel halusi tehdä vaatteita, jotka sopivat elämään.
Se kuulostaa yksinkertaiselta ajatukselta. Silti juuri siinä saattaa piillä jotakin hyvin olennaista myös tämän päivän pukeutumisessa.
Vaatteen pitäisi palvella käyttäjää
1900-luvun alun naisten pukeutuminen oli kaukana siitä, mitä nykyään pidämme käytännöllisenä. Vaatteet saattoivat rajoittaa liikkumista ja kehoa muotoiltiin korseteilla ja muilla rakenteilla. Chanel alkoi tehdä jotain hyvin erilaista.
Hän toi naisten pukeutumiseen mukavuutta, liikkumisen vapautta ja yksinkertaisempia linjoja. Hän hyödynsi esimerkiksi trikoota ja miesten pukeutumisesta tuttuja vaikutteita tavalla, joka teki vaatteista käytännöllisempiä.
Chanelin vaatteissa ei ollut tarkoitus vain näyttää hyvältä. Niissä piti myös pystyä elämään.
Tämä ajatus tuntuu yllättävän modernilta.
Kun mietin tämän päivän vaatekaappia, ajattelen usein samaa kysymystä:
Mitä varten tämä vaate on olemassa?
Onko se tehty hetkellistä trendiä varten? Onko sen tarkoitus näyttää hyvältä vain tietyn asukokonaisuuden kanssa? Vai onko se vaate, jonka voi pukea uudelleen ja uudelleen erilaisissa tilanteissa?
Chanelin suunnittelussa jälkimmäinen ajatus tuntui olevan tärkeä.
Ajattomuus ei tarkoita tylsyyttä
Chanelin nimeen yhdistetään nykyään vahvasti klassinen tyyli: musta ja valkoinen, helmet, jakkupuku, pieni musta mekko ja tikattu laukku.
Mutta ajattomuus ei tarkoita sitä, että vaatteen pitäisi olla täysin huomaamaton tai vailla persoonallisuutta.
Chanelin ajattomuus syntyi pikemminkin siitä, että hän keskittyi vaatteen kokonaisuuteen – linjaan, materiaaliin, istuvuuteen ja siihen, miltä vaate tuntuu päällä.
Esimerkiksi Chanelin jakkupuvusta muodostui yksi hänen tunnetuimmista suunnittelun symboleistaan. Puvussa yhdistyivät pehmeä rakenne, liikkumisen vapaus ja käytännöllisyys. Se oli elegantti, mutta samalla tarkoitettu oikean naisen liikkuvaan elämään.
Ehkä juuri siksi jakkupuku on säilynyt.
Sen perusidea ei vanhentunut, vaikka sen ympärillä oleva maailma muuttui.
Miksi jotkut vaatteet kestävät aikaa?
Tämä on kysymys, jota olen alkanut miettiä yhä enemmän myös vastuullisen pukeutumisen näkökulmasta.
Kun puhumme vaatteiden kestävyydestä, puhumme usein materiaaleista. Kuinka paljon vettä materiaalin valmistamiseen tarvitaan? Voiko kuidun kierrättää? Kuinka paljon päästöjä tuotannosta syntyy?
Nämä ovat tietenkin tärkeitä kysymyksiä.
Mutta niiden rinnalle pitäisi nostaa vielä yksi:
Kuinka kauan ihminen haluaa käyttää vaatetta?
Vaatteen pitkä elämä ei synny pelkästään siitä, että materiaali kestää fyysisesti.
Sen täytyy myös kestää käyttäjän elämässä.
Sen täytyy tuntua hyvältä päällä. Sen täytyy sopia useampaan tilanteeseen. Sen täytyy olla sellainen, jonka pariin haluaa palata uudelleen.
Ehkä juuri tässä Chanelin ajattelusta löytyy jotakin kiinnostavaa myös tähän päivään.
Chanelin ajattomuus voisi näyttää tänään erilaiselta
En kuitenkaan usko, että meidän pitäisi yrittää pukeutua kuten Coco Chanel.
Ajaton pukeutuminen vuonna 2026 ei tarkoita sitä, että jokaisen pitäisi omistaa tweed-jakkupuku, pieni musta mekko ja helminauha.
Ajattomuus voi näyttää aivan erilaiselta.
Se voi tarkoittaa hyvin yksinkertaista puuvillatoppia, jonka voi pukea farkkujen kanssa, hameen kanssa tai puvun alle.
Se voi tarkoittaa neuletta, joka toimii sekä töissä että vapaa-ajalla.
Se voi tarkoittaa mekkoa, jota voi käyttää kesällä sellaisenaan ja talvella neuleen ja saappaiden kanssa.
Tai vaatetta, jonka voi kääntää toisinpäin ja saada siitä kaksi erilaista ilmettä.
Ajattomuus ei siis välttämättä ole tietty tyyli.
Se on vaatteen kyky mukautua aikaan, käyttäjään ja tilanteeseen.
Entä jos suunnittelisimme vähemmän vaatteita – mutta paremmin?
Tämä on ehkä ajatus, jonka itse haluan Chanelin tarinasta viedä tähän päivään.
Muoti perustuu jatkuvaan muutokseen. Uusi mallisto korvaa vanhan, uusi väri korvaa edellisen ja trendi ehtii usein kadota ennen kuin vaatetta on edes kunnolla ehtinyt käyttää.
Mutta tarvitsemmeko todella jatkuvasti uusia vaatteita?
Vai voisimmeko suunnitella vaatteita, joiden arvo perustuu siihen, että niitä voi käyttää pitkään?
Chanelin suunnittelussa käytännöllisyys ja estetiikka eivät olleet toistensa vastakohtia. Vaatteen ei tarvinnut olla epämukava ollakseen elegantti. Käytännöllisyyden ei tarvinnut tarkoittaa persoonattomuutta.
Tämä tuntuu ajatuksena yllättävän ajankohtaiselta.
Ajattomuus voisi olla myös vastuullisuutta
Kun vaatetta suunnitellaan vain seuraavaa kautta varten, sen käyttöikä voi jäädä lyhyeksi.
Kun vaatetta suunnitellaan käyttäjän koko elämää ajatellen, lähtökohta muuttuu.
Silloin voi kysyä:
Voiko vaatetta käyttää monella tavalla?
Voiko sen yhdistää jo olemassa olevaan vaatekaappiin?
Onko se mukava?
Kestääkö se käyttöä ja huoltoa?
Voiko sen korjata?
Voiko sen myöhemmin muuttaa toiseen käyttötarkoitukseen?
Ja lopulta ehkä tärkein kysymys:
Haluanko käyttää tätä vielä viiden vuoden päästä?
Coco Chanel ei tietenkään suunnitellut vaatteitaan tämän päivän kiertotalouden näkökulmasta. Hänen aikansa oli erilainen, eikä hänen perintöään pidä romantisoida ongelmattomaksi.
Silti hänen ajatuksestaan pukeutumisesta voi löytää jotain, joka tuntuu edelleen merkitykselliseltä.
Vaatteen pitäisi palvella ihmistä – ei toisinpäin.
Ja ehkä todellinen ajattomuus syntyy juuri siitä.
Ei siitä, että vaate näyttää samalta vuodesta toiseen.
Vaan siitä, että haluamme edelleen pukea sen päällemme.
Tämän tekstin kirjoittamisen apuna on käytetty tekoälyä. Tekstin näkökulmat ja sisältö perustuvat kirjoittajan omaan ajatteluun.
Vastaa